Tampere-talon taide

Sininen suora (1990)

Kimmo Kaivanto oli suomalainen taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä.

Kimmo Kaivanto teki Tampere-talon aulatilaan 200 metriä pitkän ympäristö- ja tilateoksen, joka koostuu useammasta osasta, mutta sen sanoma on kokonaisuudessa. Teos kertoo Euroopan henkisestä perinnöstä ja kansainvälisyydestä ja siinä on jatkuvuuden ajatus: Menneisyys ja tulevaisuus.

Teoksella on selviä yhtymäkohtia Forumin kauppakeskuksen sisustusveistokseen Hopeiset sillat (1985), joka on pystysuunnassa kulkeva siniseksi värjätty, betonista valettu peilien holvisto. Myös tämä teos kertoo muodollaan ja yksityiskohdillaan eurooppalaisen ihmisen historiasta.

”Sininen suora on nauhamainen veistoskollaasi, joka pyrkii havainnollistamaan tilaa - pitkää ’katua’, jonka varrelle asettuvat talon tärkeimmät toiminnot. Toinen tavoitteeni on ollut teoksen ajallinen perspektiivi, viittaukset menneisyyteen ja tulevaan – suoralla ei ole alkua eikä loppua”, Kaivanto kirjoittaa teoksestaan. Hän nimitti työtään myös ”pyykkinaruksi”.

”Lähestyin työtä abstraktiona, kaukaa lähtevänä ajatuksena, jossa ilmansuunnilla on merkitystä. Se ei ole maalarin eikä veistäjän työ, vaan se on abstraktio luovasta tapahtumasta. Se on yhtä aikaa matka ja tapahtumia talossa.”
Kimmo Kaivanto, taiteilija

Teoksen keskeinen materiaali on sininen betoni. Lattiasta nousevia erillisiä osia yhdistävät siniset ja mustat laatat, joissa on länsimaisen kulttuurin historiaan liittyviä merkkejä, muistumia fossiileista ja antiikin kivilaattojen piirroksista. Lisäksi laatoissa on joitakin merkittävien historiallisten henkilöiden nimiä kuten Michelangelo, Brunelleschi, Cicero, Bach, Mozart, Sibelius, Mannerheim ym.

Kaivanto toivoi, että kävijöiden askeleet polkevat laattoja ja teoksen uurteet täyttyvät jalkineiden tuomasta hiekasta. Sininen suora on Tampere-talon aulan ainutkertainen ympäristöteos, johon talon toiminnan ja arkkitehtuurin mainontakin aluksi kiinnittyi. Alkuaikojen esitteissä talon esittelyn kuvitus rakennettiin usein Sinisen suoran eri elementtien varaan.

1. Muusan kumarrus

Ottaa vastaan taloon tulijat. Samalla tämä väylän keskiviivalla sijaitseva teos ohjaa sisään tulevaa liikennettä. Veistoksen alkufantasiat taiteilijan ajatuksissa liikkuivat renessanssin, mm. taidemaalari Botticellin (1445-1510), maailmassa.

2. Temppeli

Kaksoisportti, josta on kulku kahteen suuntaan. Länsi-itä ja etelä-pohjoinen on eräs koordinaattinen rakennuksen leikkauspiste. Tältä paikalta avautuu visio suoraan Aaltosenkadun keskiviivalle, poikkiakseli taas talon pitkittäissuunnalle. Erääseen teoksen luonnokseen Kaivanto on kirjoittanut: varjoja Knossoksesta.

3. Liikkuva pylväs

”Talossa on lukemattomia pylväitä, joilla on selvä funktio. Tämä pylväs ei kannata mitään. Se on ikään kuin jatkuvassa liikkeessä ja toimii eräänlaisena tähtäyksen ’jyvänä’, jonka ’hahlona’ on Temppeli-osan pylväikkö. Tähyilemme ja tähtäilemme ajasta ikuisuuteen”, taiteilija kuvaa teosta.

4. Laskettavat

”Tässä kohden Sininen suora nousee ja liikkuu suorakulmaisesti muodostaen kolme elementtiä, kaukaisia muistumia antiikin meanderista (meanderi: taideteollisuudessa ja arkkitehtuurissa käytetty jatkuva koristeaihe). Arkisemmin niiden soisi olevan fyysisessä käytössä. – ne voisivat toimia ’laskettavana’ konserttiohjelmille, esitteille ja miksi ei cocktail-tilaisuuksien lasitavaralle”, Kaivanto kuvaa.

”Toivon, että ihmiset laskisivat lasinsa tähän ja koskisivat myös näihin laseihin ja näin ne saisivat heidän käsistään uudenlaista kiiltoa.”

5. Lepääjä

Sininen suora nousee nyt lattiatasosta matalammin. Liike jää vaakatasoon, käsin kosketeltavat maisemalliset nousut ja laskut viittaavat lepoon. Hyvästi tai näkemiin – toivotuksiin, yöhön ja uneen. Teoksen erääseen luonnokseen Kaivanto on kirjoittanut: väri lepää, väri kuuntelee.

6. Puro

Maisemallinen veistos, jossa kohtaavat sinivalkoinen betoni (taivas) ja pronssi (maa). Pronssiosassa olevasta aukosta virtaa vesi veistoksen pintaa alas altaaseen. Veden vaikutus viimeistelemättömään pronssiin on ennalta arvaamaton. Se on ”luonnon tapahtuma”, joka kuuluu myös osana teoksen ilmaisuun.

7. Kuuntelija

”Pysty istuva muoto on abstrakti ajatus lattialaattojen nousevasta menosta, johon olen antanut myös assosiaatiomahdollisuuden. Talossa kuunnellaan ja tullaan kuulluiksi.”

Eripuolille taloa on sijoitettu Kimmo Kaivannon Sinisestä suorasta tekemiä luonnoksia.

Nimetön (1990)

Teemu Saukkonen on kuvataiteilija, jonka taiteen läpinäkyvänä teemana on fyysisyys, joka ilmenee erilaisina kollaasirarkaisuina, vaihtelevina väripintoina sekä teosten suurena kokona. Pienen salin lämpiössä sijaitseva seinäreliefi on siniseksi maalattua mäntyä.

Esirippu (1990)

Tekstiilitaiteilija Irma Kukkasjärven suunnitteleman Ison salin kudotun tekstiiliteoksen on valmistanut Suomen Käsityön Ystävät Oy. Tuotekehitys ja -työryhmään kuuluivat Outi Hägg, Sara Moisio, Ullapauliina Telimaa, Marita Mattson, Marjatta Mäkäräinen, Kaisa Ruokonen ja Riitta Viilola. Teoksessa on värejä yhteensä 13 ja värjäyksen on tehnyt Pirkanmaan Kotityö Oy. Aikanaan teoksen kudonta-aika oli kuusi kuukautta. Esiripun materiaali on villa.

Konstruktiot 1 ja 2 (1990)

Matti Kujasalo on helsinkiläinen taidemaalari ja graafikko.

Kahteen aulan valokuiluun rakennetut Matti Kujasalon suunnittelemat metalliveistokset ilmaisevat samaa ideaa kuin koko rakennus. Metallista muokattujen kehikkojen kasvava liike muodostaa kontrastin yksinkertaiselle kivipinnalle.

Auringon keihään lävistämä (1987)

Timo Sarpaneva oli kansainvälisesti arvostettu suomalainen taiteilija ja professori, joka on ennen kaikkea tunnettu taideteollisesta muotoilusta. Hänen mielimateriaalejaan olivat lasi ja metalli.

Timo Sarpanevan lasiteos Auringon keihään lävistämä koostuu kirkkaasta, valkoisesta ja mustasta lasilohkareesta. Teos lepää luonnongraniittijalustalla.

Muu taide

Tampere-talon lämpiöissä sekä kokous- ja toimistotiloissa on lisäksi nähtävissä useita taideteoksia Tampereen kaupungin ja Tampereen Nykytaiteen museon kokoelmista.


Tulevia tapahtumia




Sivua viimeksi muokattu 25.11.2014