Tampere-talo

Tampere-talon taide

Kimmo Kaivanto oli suomalainen taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä.

Kimmo Kaivanto teki Tampere-talon aulatilaan 200 metriä pitkän ympäristö- ja tilateoksen, joka koostuu useammasta osasta, mutta sen sanoma on kokonaisuudessa. Teos kertoo Euroopan henkisestä perinnöstä ja kansainvälisyydestä ja siinä on jatkuvuuden ajatus: Menneisyys ja tulevaisuus.
Teoksella on selviä yhtymäkohtia Forumin kauppakeskuksen sisustusveistokseen Hopeiset sillat (1985), joka on pystysuunnassa kulkeva siniseksi värjätty, betonista valettu peilien holvisto. Myös tämä teos kertoo muodollaan ja yksityiskohdillaan eurooppalaisen ihmisen historiasta.
”Sininen suora on nauhamainen veistoskollaasi, joka pyrkii havainnollistamaan tilaa – pitkää ’katua’, jonka varrelle asettuvat talon tärkeimmät toiminnot. Toinen tavoitteeni on ollut teoksen ajallinen perspektiivi, viittaukset menneisyyteen ja tulevaan – suoralla ei ole alkua eikä loppua”, Kaivanto kirjoittaa teoksestaan. Hän nimitti työtään myös ”pyykkinaruksi”.
”Lähestyin työtä abstraktiona, kaukaa lähtevänä ajatuksena, jossa ilmansuunnilla on merkitystä. Se ei ole maalarin eikä veistäjän työ, vaan se on abstraktio luovasta tapahtumasta. Se on yhtä aikaa matka ja tapahtumia talossa.”
Kimmo Kaivanto, taiteilija

Teoksen keskeinen materiaali on sininen betoni. Lattiasta nousevia erillisiä osia yhdistävät siniset ja mustat laatat, joissa on länsimaisen kulttuurin historiaan liittyviä merkkejä, muistumia fossiileista ja antiikin kivilaattojen piirroksista. Lisäksi laatoissa on joitakin merkittävien historiallisten henkilöiden nimiä kuten Michelangelo, Brunelleschi, Cicero, Bach, Mozart, Sibelius, Mannerheim ym. Kaivanto toivoi, että kävijöiden askeleet polkevat laattoja ja teoksen uurteet täyttyvät jalkineiden tuomasta hiekasta. Sininen suora on Tampere-talon aulan ainutkertainen ympäristöteos, johon talon toiminnan ja arkkitehtuurin mainontakin aluksi kiinnittyi. Alkuaikojen esitteissä talon esittelyn kuvitus rakennettiin usein Sinisen suoran eri elementtien varaan.

1. Muusan kumarrus
Ottaa vastaan taloon tulijat. Samalla tämä väylän keskiviivalla sijaitseva teos ohjaa sisään tulevaa liikennettä. Veistoksen alkufantasiat taiteilijan ajatuksissa liikkuivat renessanssin, mm. taidemaalari Botticellin (1445-1510), maailmassa.

2. Temppeli
Kaksoisportti, josta on kulku kahteen suuntaan. Länsi-itä ja etelä-pohjoinen on eräs koordinaattinen rakennuksen leikkauspiste. Tältä paikalta avautuu visio suoraan Aaltosenkadun keskiviivalle, poikkiakseli taas talon pitkittäissuunnalle. Erääseen teoksen luonnokseen Kaivanto on kirjoittanut: varjoja Knossoksesta.

3. Liikkuva pylväs
”Talossa on lukemattomia pylväitä, joilla on selvä funktio. Tämä pylväs ei kannata mitään. Se on ikään kuin jatkuvassa liikkeessä ja toimii eräänlaisena tähtäyksen ’jyvänä’, jonka ’hahlona’ on Temppeli-osan pylväikkö. Tähyilemme ja tähtäilemme ajasta ikuisuuteen”, taiteilija kuvaa teosta.

4. Laskettavat
”Tässä kohden Sininen suora nousee ja liikkuu suorakulmaisesti muodostaen kolme elementtiä, kaukaisia muistumia antiikin meanderista (meanderi: taideteollisuudessa ja arkkitehtuurissa käytetty jatkuva koristeaihe). Arkisemmin niiden soisi olevan fyysisessä käytössä. – ne voisivat toimia ’laskettavana’ konserttiohjelmille, esitteille ja miksi ei cocktail-tilaisuuksien lasitavaralle”, Kaivanto kuvaa.
”Toivon, että ihmiset laskisivat lasinsa tähän ja koskisivat myös näihin laseihin ja näin ne saisivat heidän käsistään uudenlaista kiiltoa.”

5. Lepääjä
Sininen suora nousee nyt lattiatasosta matalammin. Liike jää vaakatasoon, käsin kosketeltavat maisemalliset nousut ja laskut viittaavat lepoon. Hyvästi tai näkemiin – toivotuksiin, yöhön ja uneen. Teoksen erääseen luonnokseen Kaivanto on kirjoittanut: väri lepää, väri kuuntelee.

6. Puro
Maisemallinen veistos, jossa kohtaavat sinivalkoinen betoni (taivas) ja pronssi (maa). Pronssiosassa olevasta aukosta virtaa vesi veistoksen pintaa alas altaaseen. Veden vaikutus viimeistelemättömään pronssiin on ennalta arvaamaton. Se on ”luonnon tapahtuma”, joka kuuluu myös osana teoksen ilmaisuun.

7. Kuuntelija
”Pysty istuva muoto on abstrakti ajatus lattialaattojen nousevasta menosta, johon olen antanut myös assosiaatiomahdollisuuden. Talossa kuunnellaan ja tullaan kuulluiksi.”

Eripuolille taloa on sijoitettu Kimmo Kaivannon Sinisestä suorasta tekemiä luonnoksia.

Teemu Saukkonen on kuvataiteilija, jonka taiteen läpinäkyvänä teemana on fyysisyys, joka ilmenee erilaisina kollaasirarkaisuina, vaihtelevina väripintoina sekä teosten suurena kokona. Pienen salin lämpiössä sijaitseva seinäreliefi on siniseksi maalattua mäntyä.

Tekstiilitaiteilija Irma Kukkasjärven suunnitteleman Ison salin kudotun tekstiiliteoksen on valmistanut Suomen Käsityön Ystävät Oy. Tuotekehitys ja -työryhmään kuuluivat Outi Hägg, Sara Moisio, Ullapauliina Telimaa, Marita Mattson, Marjatta Mäkäräinen, Kaisa Ruokonen ja Riitta Viilola. Teoksessa on värejä yhteensä 13 ja värjäyksen on tehnyt Pirkanmaan Kotityö Oy. Aikanaan teoksen kudonta-aika oli kuusi kuukautta. Esiripun materiaali on villa.

Matti Kujasalo on helsinkiläinen taidemaalari ja graafikko.

Kahteen aulan valokuiluun rakennetut Matti Kujasalon suunnittelemat metalliveistokset ilmaisevat samaa ideaa kuin koko rakennus. Metallista muokattujen kehikkojen kasvava liike muodostaa kontrastin yksinkertaiselle kivipinnalle.

Timo Sarpaneva oli kansainvälisesti arvostettu suomalainen taiteilija ja professori, joka on ennen kaikkea tunnettu taideteollisesta muotoilusta. Hänen mielimateriaalejaan olivat lasi ja metalli.

Timo Sarpanevan lasiteos Auringon keihään lävistämä koostuu kirkkaasta, valkoisesta ja mustasta lasilohkareesta. Teos lepää luonnongraniittijalustalla.

Taiteilija Kaarina Kaikkosen teos Olen osa tätä laulua on tilausteos, jonka teemana on elämä ja ihmisenä oleminen. Lähtökohdakseen teoksen toteutuksessa Kaikkonen otti paitsi Tampere-talon arkkitehtuurin, myös talon funktion kulttuuristen tapahtumien paikkana.

”Myös Tampereen historia ja minun oma historiani sekoittuvat teoksen sisällössä”, Kaikkonen kertoo.

Teoksella on kokoa 30 neliömetriä, eli pienen yksiön verran. Kaikkosen oma työhuone ei ollut teoksen kokoamiseen riittävän suuri, vaan hän valmisti teoksen osissa.

”Jännitin kovasti sitä millaiselta kokonaisuus lopulta näyttää, kun osissa valmistuneet palaset yhdistetään. Teos on kuitenkin hienompi kuin uskalsin toivoa, ja olen onnellinen, että olen saanut tehdä sen”.

Materiaalina teoksessa on käytettyjä paitoja ja pikkutakkeja. Kaarina Kaikkonen tunnetaankin hyvin aiemmista ”pikkutakkiteoksistaan”. Ensimmäisen kerran hän oli pikkutakkien kanssa esillä Tampere-talossa jo vuonna 1993, kun Tampere Biennalen yhteydessä oli suuri Talvipuutarhan seinän peittävä installaatio. Varjo-teos Tampereen Satakunnankadun yläpuolella on ollut nähtävillä pariinkin otteeseen.

”Olen kiintynyt vanhoihin kauhtuneisiin ja kuluneisiin takkeihin, joissa ihmisen eletty elämä on läsnä”, Kaikkonen sanoo.

Taiteen edistämiskeskus ja Tampere-talo järjestivät helmikuussa 2016 ideakilpailun, jolla haettiin taloon graffititaideteoskokonaisuutta. Kilpailu järjestettiin kutsukilpailuna viiden taiteilijan kesken. Kilpailun teemana olivat kaksi leijonaa Tam ja Pere, eläintarha ja viidakko. Kilpailun taustalla on tarina eläintarhasta, joka sijaitsi nykyisen Tampere-talon tontilla vuosina 1964‒72.*

Kilpailun voittajaksi selvisi taiteilijanimellä Octo esiintyvä nuori tamperelainen taiteilija. Kilpailun valintaraadin mukaan teos on ”taiteellisesti korkeatasoinen, graffitinomainen ja moniulotteinen, teema Tam ja Pere on toteutettu omaperäisesti ja ehdotuksen värimaailma on sidottu hyvin Tampere-talon ilmeeseen.”

Octon teos on toteutettu Tampere-talon tilaan Opus 4. Taideteos on tehty kokonaan spraymaaleilla vapaalla kädellä. Muita Octon graffiteja on nähtävillä mm. Hiedanrannassa, Takon seinässä ja Hakametsän tunnelissa. Graffititaiteen lisäksi Octo on tehnyt grafiikkaa ja julisteita.

Kilpailussa toiseksi sijoittui työpari Wille Klén ja Tomas Regan. Klén (s. 1978) ja Regan (s. 1979) ovat tamperelaisia taiteilijoita. Heidän teoksensa TAM+PERE on toteutettu tilaan Opus 2-3. Teos on tehty vapaalla kädellä, ja materiaalina on käytetty spraymaalia, maalitusseja ja rakennusmaaleja.

*) Tampere-talon tontilla vuosina 1964‒72 sijainneessa eläintarhassa astui leijonapariskunta, jonka Tampereen kaupunki sai lahjana Puolasta. Leijonat saivat aikanaan nimet Tam ja Pere. Toimintavuosien aikana eläintarhaan kertyi monia muitakin eläimiä, kaiken kaikkiaan 33 eri eläinlajia. ”Leijonan luola” oli silloisella tontilla lähes samalla kohdalla, kuin Tampere-talon nykyiset Opus-kokoustilat. Tästä syntyi ajatus, että Tam ja Pere voisivat jatkaa graffititaiteen muodossa elämäänsä lähes alkuperäisellä paikallaan Opus-tilojen seinillä.

Opus-tilat sijaitsevat talon toisessa kerroksessa Puistolämpiön kyljessä. Niitä käytetään pienryhmätyöskentelyyn, työpajoihin, koulutuksiin sekä konserttitarjoiluihin.

Tampere-talon lämpiöissä sekä kokous- ja toimistotiloissa on lisäksi nähtävissä useita taideteoksia Tampereen kaupungin ja Tampereen Nykytaiteen museon kokoelmista.

Sorsapuiston veistokset

Istuva nainen (1923)
pronssi, 100 cm

Istuva nainen valmistui Viktor Janssonin yksityisnäyttelyyn Stenmanin taidepalatsissa Helsingissä 1923. Perikunta lahjoitti veistoksen kipsimallin Tampereen taidemuseolle 1987. Tampereen taidemuseon ystävät ry. kustansi työn valamisen pronssiin. Veistos oli ilmeisesti tarkoitettu puiston koristukseksi, koska sitä kutsuttiin myös Puistofiguuriksi. Kokonaisuus on yhtä aikaa levollinen ja tietoinen. Veistos on hyvä esimerkki Janssonille tyypillisestä pelkistetystä klassismista.

Nuori nainen (1933)
pronssi, 181 cm

Pronssinen figuuri on kainossa kontrapostoasennossa ja noudattaa rytmiltään antiikin Kreikan ihanteita. Neito on kuin herännyt lapsuudesta aikuisuuteen ja vasta tiedostanut oman naisellisuutensa sitä hieman arastellen. Veistoksen mallina oli Tove-tytär.

Kajastus (1930)
pronssi, 145 cm

Vuonna 1930 Helsingin kaupunki pyysi kuvanveistäjiltä luonnoksia kaupungin koristamiseksi. Viktor Janssonilta tuli kaksi ehdotusta, Kajastus ja Convolvulus. Jälkimmäinen valettiin pronssiin, mutta Kajastus jäi tuolloin toteuttamatta. Vuonna 1987 Viktor Janssonin perikunta lahjoitti veistoksen Tampereen taidemuseolle. Aihe on pelkistetyn lyyrinen, neito nousee päkiöilleen kuin tavoitellen jotakin tai pyrkien kohoamaan ilmaan. Hän ei ole itsestään tietoinen, veistos on ennemmin symbolinen kuva nuoruudesta ja suunnan etsimisestä. Nimen voi ajatella viittaavan aikuisuuden kajastukseen. Tove-tytär oli mallina tähänkin veistokseen.

Tanssiva tyttö (1950)
Pronssi

Väinö Richard Rautalinin veistos kuvaa alastonta pitkähiuksista nuorta naista ponnistamassa kevyesti maasta. Oikea jalka tukee liikettä ylöspäin. Oikea käsi suuntautuu suorana sivulle ja toinen käsi on edessä rintojen alla. Tyttö katsoo vasemmalle. Veistoksesta välittyy voimakas liikevaikutelma ylöspäin.

Kaupunki lunasti lempääläläistaiteilijan leskeltä kipsivaloksen vuodelta 1938. Kipsistä tehtiin pronssivalos, joka sijoitettiin Sorsapuistoon vuonna 1950. Veistoksen lunastus- ja pystytyskustannukset katettiin Winterin lahjoitusrahastosta. Teoksen mallina lienee ollut kuvanveistäjän vaimo.